Eräät suuret katastrofit ovat tiivistyneet yhteen siihen saakka hyvin vähän tunnettuun ja käytettyyn termiin. Estonian uppoaminen hyisellä Itämerellä toi kaikkien tietoisuuteen sanan keulavisiiri. Valtaisa maanjäristys Intian valtameressä 26.12.2004 tiivistyy sanaan ”tsunami”. Kun sama ilmiö tuhosi Japanin rannikkoa myöhemmin, sana oli jo kaikille tuttu.
Intian valtameren tsunamin tuhot olivat valtaisat, ne ulottuivat Indonesiasta aina Afrikan rannoille saakka. Noin 300000 ihmistä kuoli, yli miljoona vammautui ja sadat tuhannet menettivät kotinsa ja jopa elinkeinonsa.
Pahiten tuhoutui Indonesian Acehin maakunta, johon valtava aalto iski ensimmäisenä. Joulun ajasta johtui, että turistikausi Thaimaassa ja Sri Lankassa oli vilkkaimmillaan ja näin kuolonuutiset ulottuivat ympäri maailman, suomalaisia kuoli 179.
Brittiläinen säveltäjä Chris Williams koki tsunamin Intian Malabarissa. Hän ei itse joutunut vaaraan mutta koki tapahtumat hyvin syvästi tuhon laajuuden takia. Seuraavana syksynä Williams sai sävellystilauksen kahdelta englantilaiselta kuoroyhdistykseltä. Kyseessä oli yhdistysten järjestämä joulukonsertti. Tsunamin läheisyyden vuoksi säveltäjä koki, ettei hän voi säveltää mitään tavanomaisen keveää musiikkia (”jolly holly and figgy puddings”). Williamsin mukaan kuoroyhdistykset rohkeasti ostivat häneltä vakavan idean. Näin syntyi Tsunami Requiem (2005).
Requiemin ensimmäinen osa on auvoisen aamun kuvaus, ”Fishing carol”. Aallot kimmeltävät ja kalastusveneet ovat valmiina lähtöön. Kuoro laulaa kirkkain äänin vaskien säestämänä rukousta ”Kyrie eleison”. Osan tunnelma muistuttaa Albert Ketelbyn hittiä ”Luostarin puutarhassa”. Musiikissa on vain enemmän liikettä.
Toinen osa on Kehtolaulu (Lullaby). Se vastaa säveltäjän mukaan requiemosaa Pie Jesu. Rannalla leikkivät lapset huomaavat meressä jotain outoa, meri pakenee, sitten merestä nousee käärme…
”Katso äiti, piikit nousevat sen selästä”.
”Käärme syö talot, puut ja veneet!”
”Kaikki muuttuu mudaksi, maa ja meri.”
Pie Jesu Domine, dona eis requiem!
Kolmas osa ”Tsunami” on Dies irae. Williams nostaa tappavan aallon taiturillisesti vaskien cressendolla hurjaan tehoon. Aluksi teksti on suoraa lainaa Tuomas Celanolaiselta. Sitten alkaa kuulua lasten huuto: ”Äiti,äiti, mihin sinä olet mennyt?” Huuto toistuu kolmesti. Pauhu vaimenee asteittain. Lopulta kuuluu vain lasten hiljainen valitus, äiti, äiti. Hän ei palannut.
Neljäs osa ”Threnody” on Agnus Dei. Williamsin sävellyksen kaunein osa. Hiljaista hartautta säestyksettömän kuoron laulaessa kirkon ikiaikaista rukousta ”Agnus Dei, qui tollis peccata mundi,dona eis requiem sempiternam”.
Lux aeternan alkaessa mukaan tulevat taas vasket, aluksi hiljaa mutta sitten taas voimakas cressendo ”dona eis requiem”.
Viimeisenä jää soimaan sana requiem, rauha.
Tilaajat kokivat saaneensa todella oikeaa joulumusiikkia ja tekivät vielä jatkotilauksen. Näin syntyi samaa aihetta sivuava laulusarja Songs of the Coromandel Coast.
Molemmat teokset on levytetty samalle CD-levylle (Omnibus CLASSICS CC5001, 2008)