Esteban Salas y Castro tuo requiemin uuden maailman porteille

Eurooppalaisten tunkeutuminen uuteen maailmaan alkoi, kun Christoffer Columbus ankkuroi laivansa Kuuban rannikolle vuonna 1492. Espanjalaisen asutuksen varsinainen leviäminen toteutui kuitenkin vasta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Uusia siirtokuntia perustettiin ripeästi, ja näin syntyi mm. nykyinen pääkaupunki Havanna. Myöhempien siirtolaisten mukana maahan muutti myös Kanarian saarilta kotoisin ollut Thomas de Salas y Castro. Hän avioitui Havannan seudulla syntyneen Petrona Momes de Ocan kanssa ja 1725 heille syntyi poika, joka sai nimekseen Esteban.

Esteban Salas y Castro (1725–1803) sai varhaisimman koulutuksensa Havannan San Carlos -seminaarissa, jonne hänet otettiin oppilaaksi 15-vuotiaana. Hän pääsi perehtymään kirkolliseen musiikkiin, filosofiaan ja kanoniseen lakiin. Kirkonmiehen ura oli selvästi edessä näillä eväillä. Pian kuitenkin alkoi näkyä Estebanin persoonan jännitteitä aiheuttava ristiriitaisuus. Hän kunnioitti kirkkoa, arvosti sen elämäntapaa ja yritti itsekin toteuttaa kirkon ihanteita niin pitkälle kuin mahdollista. Samalla hän kuitenkin koki hyvin voimakasta arvottomuutta. Niinpä hän eli suuren osan elämästään lähellä kirkkoa mutta samalla etäällä. Pappisvihkimys toteutui vasta vuonna 1790.

Käännekohdaksi Salasin elämässä muodostui vuosi 1762. Silloin englantilaiset valloittivat ja miehittivät Havannan. Kaupunkia ei varsinaisesti ryöstetty, mutta levottomuuksia paennut Salas sai palattuaan huomata kotinsa raunioituneen ja jo silloin sävellettyjen teosten partituurien hävinneen.

Piispa Agustin Morelle de Santa Cruz oli huomannut nuoren miehen lahjakkuuden ja lähetti hänet Santiago de Cuban seurakunnan palvelukseen. Havannaan verrattuna Santiago oli pikkukylä, jonka kirkosta kyllä käytettiin nimeä katedraali.

Salas oli vaatimaton, ja se tulkittiin uudessa paikassa heikkoudeksi. Häntä pilkattiin, mutta hän osasi lahjakkuudellaan lyödä takaisin. Hänelle annettiin yllättäen tehtäväksi säveltää teos Neitsyt Marialle. Tilaajienkin hämmästykseksi syntyi lähes ex tempore ”Ave Maris Stella”, yksi säveltäjän parhaimmista teoksista.

Salas joutui kokemaan jatkuvasti ylivoimaisilta tuntuvia vastoinkäymisiä. 1766 oli juuri vihitty uusi kirkko, muutamaa kuukautta myöhemmin maanjäristys murskasi sen raunioiksi. Kapituli ei antanut uudisrakennukseen varoja, ajoittain entisiäkin velkoja ulosmitattiin. Uusi kirkko vihittiin 1783. Lahjoitusvarojen lisäksi myös Salas kanavoi hankkeeseen kaikki omat tulonsa.

Kuubalainen sielunmessu

Musiikkielämä oli kuitenkin koko ajan säilynyt jotenkin seurakunnassa. Muutama laulaja ja soittaja oli jäänyt, vaikka suuri osa oli jättänyt kuoron ja kapellin, jolle ei kyetty maksamaan palkkaa.

Esteban Salasin sävellystyö jatkui myös. Häneltä jäi noin 90 sävellystä, joista monet suurimuotoisia, suurin 14-osainen Stabat Mater. Säilyneiden joukossa on myös ”Missa de Requiem” (Missa pro defunctis).

Kuuntele!
Kuuntele!

Kahdeksanosainen Requiem ei ole nerokas, mutta harvinaisen lämmin ja valoisa teos. Osien alussa pappi laulaa gregoriaanisen melodian mukaan ensimmäisen säkeen. Laulu ei ole loistelias soolo vaan hyvin kuviteltavissa pienen seurakunnan papin laulamaksi. Pieni kuoro ja sopraanot ovat varsinaisten osien pääosissa.

Teksti on puhtaasti latinalainen, mutta musiikki ei tule Euroopasta, sen yleisilme on kuubalainen. Jousien ja puupuhaltimien hillityt rytmit antavat musiikille arvokkaan mutta myös välittömän luonteen.

Mistä Salas sitten sai musiikilliset vaikutteensa? Hän oli tutustunut jo Havannassa kuorolaulajaan nimeltä Cayetano Paqueras. Tämä oli alunperin merimies, joka oli tuonut Euroopasta lähinnä italialaisia partituureja. Ainakin Porporan, Pergolesin ja Duranten musiikki oli hänelle tuttua. Mozart ja Haydn sen sijaan olivat tuntemattomia!

Näin eristäytyneenä Salas loi oman linjan: voidaan puhua sananmukaisesti kuubalaisesta requiemistä. Musiikki on paikallista, teksti johtaa Eurooppaan. Mielenkiintoista on todeta, että myös Paqueras sävelsi sielunmessun. Se on hengeltään Salasin messun kanssa samanlaista mutta ehkä hiukan ”eurooppalaisempi”.

esteban salasElinaikanaan vähälle huomiolle jäänyt Salas sai kuoltuaan enemmän arvostusta. Hänen käsikirjoituksensa ovat säilyneet, Santiago de Cuban konservatorio nimettiin hänen mukaansa ja paikkakunnan kirkossa on säveltäjän muistolaatta.

Levytykset

Esteban Salas y Castro, Missa de Requiem, Jade M2-36040,2003

Esteban Salas y Castro, Missa pro defunctis, K6171612004
Tällä levyllä myös laaja ”Passio Domini Nostri Jesu Christi” Cayetano Paqueras, Misa de Requiem, Ars Longa (ei numeroa) 1998. Tällä levyllä myös Francisco de Asis Martinezin hautajaismusiikki ”Responsos para la procession de animas el dia de la conmemoriacion de los fieles difuntos”

(Pentti Kauppi)

SaveSave