bottesini-1-sized

Giovanni Bottesini. Kuvalähde: NNDB

Maaliskuun 24. päivänä 1880 esitettiin Torinossa oopperakauden alun ”lämmittelynumerona” Giovanni Bottesinin  (1821–1889) Messa di Requiem. Esityksestä tuli fiasko. Yleisö ei saapunut paikalle ja järjestäjien mukaan lipputulot  (600 liiraa) olivat ”pienemmät kuin koskaan ennen, nyt ja tulevaisuudessa”.

Konsertin pääteoksen merkitys on avautunut vasta myöhemmin.

Jos mikään, juuri tämä messu sopi oopperakauden avausnumeroksi. Se on vielä enemmän solistista näyttämömusiikkia kuin Verdin Requiem, jota on mainittu tekijänsä parhaaksi oopperaksi. Paremmin kontrabasson virtuoosina ja oopperasäveltäjänä tunnettu Bottesini latasi messuun koko persoonansa. Iso orkesteri soittaa Donizettin sävyisesti ja solistikvinteton rooli on vaativa. Lacrimosa, Benedictus ja Libera me antavat solisteille mahdollisuuden loistoon aivan kuin parhaissa oopperoissa. Hyvä tai huono asia, kuuntelija voi unohtaa kuuntelevansa sielunmessua.

Bottesinin Requiemin ensimmäinen levytys taltioitiin sen kantaesityksen 100-vuotisjuhlakonsertista  (LMA 3015 1980). Yasuko Hayashi (S), Luisa Callmetzer (mzS), Eleonora Jankovic (A), Carlos Montane (T) ja Robert Amis (B) muodostivat niin huikean ensemblen, että Pierluigi Urbinin johtamasta esityksestä Milanossa tuli sensaatio.

Bottesinin ura päättyi lopulta epäsuosioon. Yleisö hylkäsi säveltäjän. Verdin avulla hän sai viran Parmasta mutta kuolema tuli jo 1889.

Requiem jää säveltäjän muistomerkiksi, joka ei niinkään julista kuolemaa vaan elämää suurena ihmisäänen juhlana. Libera me -osan solistikvinteton laulun katkaisee kahdesti kontrabassojen matala välike – säveltäjän piilotettu signeeraus?

CD-levytystä Bottesinin Requiemista saatiin odottaa vuoteen 2013, jolloin se ilmestyi Naxokselta (Naxos 8572994). Kantaesityksen levytyksessä on hehkua ja innostusta, joka uudesta taltioinnista puuttuu. Siitäkin kuuluu silti Bottesinin musiikin hienous.

(Pentti Kauppi)

SaveSave