Jazzin tahdissa Talvisotaan – Heikki Sarmanto

Heikki Sarmanto (s. 1939) tunnetaan karismaattisena jazzmuusikkona. Häneltä tuskin odotettiin sielunmessua, eikä varsinkaan Talvisotaan liittyvää.

Händel Murikassa 2009 Heikki Sarmanto
Heikki Sarmanto harjoituttaa Händel-kuoroa vuonna 2009. Kuvalähde: www.handel-kuoro.fi

Tamperelainen Händelkuoro ei ollut kuitenkaan ennakkoluuloinen. Kuoron 40-vuotisjuhlallisuuksiin haluttiin uusi teos, se tilattiin Heikki Sarmannolta. Koska samana vuonna (2009) muistettiin myös Talvisodan alkamisen tasavuosia, oli aihekin kuin ennalta annettu.

Requiem for the fallen of the Winter War on suomalaisittain harvinaisuus. Jazz ja requiem kytkettiin yhteen ensimmäisen kerran näin laajasti. Kansainvälisesti kytkentä ei ole uusi. Ratkaisulla on toki esikuvia. Jack Reilly, Nils Lindberg (Oskarin veljenpoika) ja Steve Gray olivat jo säveltäneet jazzsovituksen. Ehkä lähimpänä Sarmantoa on Greyn Requiem for Choir and Big Band, joka kantaesitettiin Hampurissa vuonna 2003.

Talvisota2

Sarmannon Requiemin osat ovat:

Introit; Requiem aeternam
Kyrie
Gradual
Tract
Sequence; Dies irae, Day of wrath
Offertory
Lament for the dead
Sanctus; The Blessing of the Snow
Agnus Dei

Esittäjistönä kuoro, yhtye, jossa piano, huilu ja saksofoni, lyömäsoittimet, ja solisteina altto ja tenori. Tärkeä osuus on myös kirkkoon asennetuilla valotehosteilla.

Teosta ei ole levytetty. Yhden kuuntelukerran perusteella musiikista on vaikea saada otetta. Ehkä kysymys on taas mielikuvista. Talvisota ja jazz. Eikö Talvisota assosioidu enemmän isänmaallisten laulujen ja reippaiden marssien suuntaan – ”sama kaiku on askelten”?

Toisen avaimen teokseen antavat sen sanat. Sarmannolla onkin erikoislaatuinen ratkaisu sanoitukseen. Työhön kutsuttiin Sarmannon amerikkalainen ”luottomies” ja ystävä Kim Rich. Sarmanto halusi teokseen ”ulkopuolisen” näkökulman, ”paikallisia”, suomalaisia näkökulmia oli jo ennestään. Ratkaisu oli nerokas. Siinä on tämän messun sielu ja ydin.

Muutama välähdys Richin tekstistä. Jo Introitus vie suoraan sodan näyttämölle.

”Ikuinen rauha
anna heille, oi Herra.
Ikuinen rauha.
Kadonneet ja kaatuneet…
Talvisodassa kadonneet ja kaatuneet.
Anna heille, oi Herra,
Anna valosi loistaa heille ikuisesti”.

Rich löytää paikallisen luonnon omalaatuisuuden:

Aurora -kylmät tuulet…
Borealis -revontulet…
Ylhäällä taivaalla ja alla lumessa
lämmittävät talviyötä hehkullaan.
Mitä sellaista revontulet tietävät
jotka me olemme unohtaneet?
Kenet revontulet muistavat,
keitä ei koskaan saa unohtaa?

Kyrie tuo anteeksiannon ja vihollisuuden ristiriidan:

Herra armahda meitä
Herra armahda heitä
Perivihollinen
Perivihollinen
Herra armahda heitä
Perivihollinen
Herra armahda heitä
sillä me emme sitä tee.

Lament for the dead tuo sodan mielettömyyden, myös hyökkääjä tuhoutuu ja hänen kotinsa on uhattuna, hylättynä.

Niin kauaksi kotoa olet tullut
Niin kauaksi omalta maaltasi
Vain kuollaksesi tänne.
Miksi?

Benedictus nostaa korkealle avainsanan, ”lumi”

Lumi kylmä
Lumi julma
Lumi hellä
Lumi kaunis
Vihollisemme ja ystävämme

Pyhä, Pyhä, Pyhä
Siunattu
Siunattu lumi
Siunattu lumi
Siunattu lumi
Lumen siunaus

Rich tuo esiin ”ulkopuolisenakin” sen mikä on perinteinen suomalainen tulkinta Talvisodan ihmeestä.

Lumi ja sen paljous oli suomalaisen paras liittolainen. Olisiko Suomi selvinnyt hyökkäyksestä 1939 kesällä?

Richin teksti on täynnä sodan problematiikkaa, moraalia ja sen puutetta. Stalinin kyynisyys ja suurvallan sokea armottomuus nousevat esiin:

Eikö Venäjällä riitä maata
kun pitää Suomelta lisää ottaa?

Sarmannon/Richin Requiem on dokumentaarista, runomuotoista julistusta ja pohdintaa sodasta Talvisodan näkökulmasta. Se päättyy kuitenkin puhtaan requiem-genren mukaisesti rukoukseen:

Anna heille rauha
Rauha.
Anna heille ikuinen rauha.
Rauha.

Requiemin teksti on monikielinen. Oheiset lainaukset ovat Janne Rissasen kääntämiä (Ohjelmalehtinen).

(Pentti Kauppi)

SaveSave