Keskiajan kirkollista musiikkia hallitsi yksiääninen miesääni, gregoriaaninen laulu. 1300-luvulla alkoivat uudet tuulet vähitellen viritä. Ars Nova nousi polyfonian myötä rikastamaan laulua uusin värein. Tuon vaiheen suurin nimi oli Guillaume de Machault (n. 1300–1377), jonka teosta Messe de Notre Dame voidaan pitää uuden suunnan rohkeimpana airuena.
Requiemin alueelle moniäänisyys tuli noin sata vuotta myöhemmin. Aivan ensimmäinen lajissaan lienee Guillaume Dufayn (1397–1474) sielunmessu. Tämän Brysselissä syntyneen pappismiehen teos on kadonnut, mutta teoksen olemassaolosta ei ole kuitenkaan epäilystä. Se mainitaan tuntomerkkeineen säveltäjän omassa testamentissa.
Alankomaalainen, jo omana aikanaan juhlittu ja suureksi esikuvaksi nostettu Johannes Ockeghem (n. 1420–1495) saa kunnian ensimmäisestä säilyneestä moniäänisestä sielunmessusta, Missa pro defunctis (n. 1460). Myöhempiin suuriin sielunmessuihin verrattuna Ockeghemin messu on suppea, siinä on vain viisi osaa.
Introitus
Requiem aeternam dona eis Domine
Kyrie
Kyrie eleison, Criste eleison
Graduale
Si ambulem in medio umbrae mortis,
non timebo mala,
quoniam tu mecum es,Domine.
Virga tua et bacculus tuus ipsa me consolata sunt.
(Ps 23:4)
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa
en pelkäisi mitään pahaa
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi
johdatat paimensauvallasi.
Tractus
Sicut cervus desiderat ad fontes aquarum;
ita desiderat anima mea ad te,Deus
Sitivit anima mea ad Deum vivum;
quando veniam et apparebo ante faciem Dei mei
Fuerunt mihi lacrimae meae pane dies ad nocte
dum dicitur mihi per singulos dies;
Ubi es Deus tuus?
(Ps 42:2-4)
Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa
niin minä kaipaan sinua, Jumala.
Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.
Milloin saan tulla temppeliin,
astua Jumalan kasvojen eteen?
Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin,
(kun minulta alati kysytään:) ”Missä on Jumalasi”?
Offertorium
Domine Je su Christe, Rex gloriae
Perusosat ovat säilyttäneet paikkansa requiemin sanoituksessa, graduaalin ja tractuksen psalmi-sitaatteja on käytetty Ockeghemin jälkeenkin monissa messuissa, mutta virallista asemaa kirkon kaavassa ne eivät saavuttaneet. Yllättävin on näiden osien paluu Marc-Antoine Desaugiersin aivan eri aikaa ja tyyliä edustavassa sielunmessussa (1786).
Ockeghemin Missa pro defunctis soi keskiajan ja uuden ajan välissä. Teos ei sisällä juuri minkäänlaista dramatiikkaa, Offertorium viittaa tässä varovasti eteenpäin. Perussävy on hartaus, jonka vallassa rukoillaan Herralta pelastusta ja ikuista rauhaa.
Mihin tilaisuuteen tai kenelle messu on sävelletty, siitä ei ole tietoa, vain otaksumia. Erään näkemyksen mukaan Ockeghem ajatteli teosta säveltäessän suojelijaansa, Ranskan kuningasta Ludvig XI:ttä. Tämä oli jotenkin ”kuoleman riivaama”, ahdistunut mies, joka pyrki valmistautumaan tuonpuoleiseen keräilemällä ympärilleen pyhäinjäännöksiä ja pyrkimällä muutenkin hurskauteen. On jopa mahdollista, että hän myös valmistautui hautajaisiinsa tilaamalla sielunmessun hovisäveltäjältään. Ludvig kuoli 1483, mutta ei tiedetä kuuluiko Ockeghemin messu hautausrituaaleihin.
Säveltäjä itse kuoli 1495. Läheiset säveltäjäystävät muistivat vainajaa valituslauluilla, joista tunnetuin on Josquin Desprezin (n. 1440–1521) ”Deploration sur la mort d’Ockeghem”. Ranskankielisissä sanoissa valitetaan suuren mestarin poismenoa runollisin muodoin. Keskellä ovat myös requiemin introituksen avaussanat ja loppuosassa kanssasurijoiksi ilmoitetaan aikalaiset Josquin, Brumel, Pierchorn ja Compere.
Ockeghemin henkilöstä tiedetään lopulta hyvin vähän. Ainoa muotokuva on maalattu 20 vuotta kuoleman jälkeen. Siinä korostuu huomattavan jyhkeä nenä. Aikalaiset muistivat myös kauan hänen syvän ja tumman bassoäänensä.
Ongelmia säveltäjästä kirjoittaneille on tuottanut hänen nimensä. On laskettu että sen erilaisia kirjoitusmuotoja on tavattu 39 (d’Ockeghem, Okegus, Ockegheim, Hoguegan jne). Tilannetta voisi kai verrata musiikin kokemiseen yleensä, hyvä musiikki voidaan tulkita kokijasta riippuen lukemattomilla tavoilla. Ja kaikki ovat oikein.
Levytykset
DG Archiv produktion 2533145 (LP 1973)
Klassikko-LP, jossa sekä Ockeghemin Missa pro defunctis että Despresin ”Lament”
Tuorein löytyy CYPRES -yhtiön requiemin historiaa tallentavasta sarjasta CYP 1648 (2007)
Erikoisuus on Dacapo SACD 6220571 jossa on tanskalaisen Bent Sörensenin omilla osillaan täydentämä Ockeghemin messu.
(Pentti Kauppi)