Joulurequiem

Requiem liitetään tavallisimmin joko pyhäinpäivän tai pääsiäisajan musiikkitarjontaan, onhan kyse kuoleman ja kärsimyksen virittämästä musiikista. Erityisesti joulunajan musiikissa requiem lienee aivan käyttämätön.

Mutta toisinkin voisi olla.

Tekstien tarkastelu osoittaa, että joululla ja requiemaiheella on yllättäviäkin yhteyksiä – molempiin suuntiin. Requiemteksti ja -teokset liittyvät jouluun, tai joulussa piilee requiemaihe.

Seuraavassa musiikkikollaasissa pyrin tuomaan esiin noita yhteyksiä. Levytyksiä on luonnollisesti enemmänkin, mutta tässä ovat ne tulkinnat, joita itse käytän.

Kooste on esitetty Helsingissä Requiem ry:n pikkujoulussa Villa Angelicassa 02.12.2008.

Ave Maria

(Szymon Kuran, Requiem, OMI 001.  Osa Oratio, Ave Maria puolan kielellä)

Szymon Kuran

Puolasta jo lapsena Islantiin muuttanut Szymon Kuran sävelsi sielunmessun läheisen ystävänsä muistoksi.

Teos noudattaa klassista latinalaista tekstiä, mutta loppuun, Lux aeterna -osan eteen Kuran sijoitti katolisen ydinrukouksen Ave Marian. Rukous on varmasti Pater nosterin ohella eniten kristikunnassa käytetty. Requiemin osana se voi kuitenkin yllättää, varsinkin protestantin.

Terve Maria, armoitettu,
Herra sinun kanssasi. Siunattu olet sinä
kaikkien vaimojen joukossa ja siunattu olkoon
kohtusi hedelmä, Jeesus.
Pyhä Maria, Jumalan äiti,
rukoile meidän syntisten puolesta,
nyt ja kuolemamme hetkellä, Amen.

Rukouksen teksti on laajennus Luukkaan evankeliumin kertomasta enkeli-ilmestyksestä (Luuk 1:30–).

Rukouksen viime sanoista löytyy se yhteinen teema: ”ora pro nobis, nunc et in hora mortis nostrae” – rukoile puolestamme nyt ja kuolemamme hetkellä.

Marian puoltorukousta pyydetään vielä kuoleman portilla. Tässäkö lienee selitys sille että requiemin klassinen teksti ei tunne lainkaan Mariaa? Dies irae -sekvenssin ”Mariam qui absolvisti” tarkoittaa Maria Magdaleenaa, jonka Jeesus armahti.

Ave Maria on ikään kuin miniatyyrirequiem. Marialla on valtaa ja voimaa puolustaa syntistä ihmistä tuona kohtalokkaana hetkenä. Näin Kuranin Requiemin Oratio ei tuo messuun vierasta elementtiä, requiem ja Marian puoltorukous tähtäävät samaan päämäärään.

Gloria in excelsis Deo

(Nicholas Jackson, Requiem Naxos 8. 570959.  Osa Gloria)

Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa, siinä ”oikeassa” jouluevankeliumissa, kerrotaan laajasti Jeesuksen syntymästä. Se sisältää enkeli-ilmestyksen, josta on jälleen noussut yksi koko kristikunnan avainrukouksista. Siitä on tullut myös jumalanpalveluksen pysyvä osa.

Taivaallinen sotajoukko ylisti Jumalaa:

Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha ihmisillä
joita hän rakastaa”. (Luuk 2:14)

Läntisessä muodossa tätä osaa ei otettu requiemin osaksi. Idässä (Panikhida ym.) sitä vastoin kolminaisuutta ja Jumalan kunniaa ylistettiin voimallisesti. Mitään sielunmessuun sopimatonta siinä on vaikea nähdä.

Jackson Requiem
Klikkaa ja kuuntele!

Britti Nicholas Jackson tarvitsi uuden sielunmessun. Kiireiden tai muiden syiden takia hän ei säveltänyt messua kokonaan. Hän vain täydensi aiemmin säveltämänsä messun uusilla osilla (Introitus, In Paradisum ja Libera me). Alkuperäistä messua hän ei karsinut, ja niin Gloria jäi requiemin osaksi. Jumalan ylistys ei liene myöskään särö sielunmessuun, Lutherin jouluvirsi ”Enkeli taivaan” ylistää Jumalan kunniaa ja hänen Poikansa tuloa ihmisten pelastajaksi. Niinhän sielunmessukin tekee, toisin sanoin.

Lacrimosa

(Zbigniew Preisner, Requiem, Erato 3984-24146-2. Osa Lacrimosa)

Historiallisesti katsoen vietämme nykyään tynkäjoulua. Vanhastaan jouluun on kuulunut neljä joulunpyhää: ensimmäinen Jeesuksen syntymän, toinen marttyyri Stefanuksen, kolmas apostoli Johanneksen ja neljäs Betlehemin ”viattomien lasten” muistoksi.

Neljännen päivän voimme kytkeä suoraan requiemin teemaan. Onhan jo valtava paradoksi että kaiken hyvän tuojan syntymän maksavat toiset viattomat kuolemallaan.

300px-Giotto_di_Bondone_008
Giotto di Bondone: Pyhät viattomat (1304–1306)

Matteuksen kertoma Herodeksen järjestämä joukkosurma on vaikeasti yhdistettävissä joulun ilosanomaan. Ongelmaa ei poista edes tapahtuman vähättely, pikkulapsia oli Betlehemin kokoisessa kylässä vain muutama. Eikö jo yksi viaton riitä!

Viattomien lasten päivän musiikiksi sopii luonnollisesti requiem kokonaisuudessaan. Mutta jos vain yksi otetaan, eikö se ole Lacrimosa?

Tätä osaa säveltäjät ovat tulkinneet hyvin eri tavoin. Mozartin tulkinta on tutuin. Se on lempeä, harmoninen ja harras. Se on saanut useita jäljittelijöitä. Berliozin ja Dvorakin tulkinnat ovat tulikiven katkuisia, maailmanlopun sävyttämiä purkauksia.

Puolalaisen Preisnerin ystävänsä Kieslowskin muistolle sävelletty Lacrimosa on toisenlainen. Sen voisi tulkita lapsensa menettäneen äidin tuskanhuudoksi. Se on hillitön, asteittain voimistuva, sydämen syvyydestä nouseva valitus. Se ei janoa kostoa, se huutaa vääryyttä ja kohtuuttomuutta.

Ruotsalainen Sven David Sandström pitää ihmiskunnan suurimpana syntinä lapsenmurhaa. Hänen suuri sielunmessunsa on sävelletty Holokaustin lapsiuhrien muistoksi. Siinä on samaa viiltävyyttä kuin Preisnerin tulkinnassa.

Beetlehemin lastenmurhaa on selitetty epähistorialliseksi legendaksi. Itkeviä äitejä on kuitenkin ollut riittävästi läpi historian, huutoja on kuulunut joka puolelta maailmaa, tänään itkevät Syyrian äidit Damaskoksessa, pakolaisleireillä, itku kuuluu ympäri median tavoittamaa maailmaa.

Paimenten jäähyväiset

(Hector Berlioz, L`Enfance du Christ Philips 6768002 LP)

Matteuksen evankeliumiin pohjautuvat neljännen joulupäivän tapahtumat huipentuvat siihen, että Joosef ja Maria pakenevat Egyptiin poikansa kanssa. Hector Berlioz sijoitti lähdön oratorioonsa ”Kristuksen lapsuus”. Säveltäjä toi turvapaikkaa hakevien lähtöhetkeen Luukkaan evankeliumin paimenet hyvästelemään lähtijät. Paimenet toivottivat kuorossaan lähtijöille hyvää matkaa, menestymistä uudessa ympäristössä ja – paluuta kotiin.

Berlioz
Klikkaa ja kuuntele!

Paimenten kuoron teema on aivan yksinkertainen, liikuttavan harras ja kaunis. Lieneekö rohkea orkestroija ja värikkäästä elämästään tunnettu säveltäjä jotenkin hävennyt luomustaan, kun hän keksi sävelmälle eräänlaisen peitetarinan. Sävelmä oli muka löytynyt sattumalta joidenkin vanhojen papereiden joukosta. Säveltäjä pelasti nuotit ja sijoitti teeman oratorioonsa. Voihan tämä olla pilakin mutta outo ja oudossa paikassa. Berlioz keksi ”tuntemattomalle säveltäjälle” nimenkin, hän oli Pierre Ducre!

Paimenten jäähyväiset on joka tapauksessa juuri se oratorion osa joka elää myös omaa elämäänsä. Sitä esitetään ja levytetäänkin myös omana kokonaisuutenaan, irrallaan alkuyhteydestään.

Pakolaisten oleskelu Egyptissä jäi lyhyeksi. Paimenten toiveen mukaisesti perhe palasi, ja paluumuuttajat asettuivat asumaan Nasaretiin, ”koska häntä piti kutsuttaman Nasaretilaiseksi”. Nasaretista tuli näin jotain hyvääkin.

Saavu Immanuel

(Joulun tähtihetkiä, Martti Talvela Finlandia 0927-04564-2, Saavu Immanuel)

Joulun teema löytyy myös aivan sielunmessun sisältä. Tuomas Celanolaisen muotoileman Dies iraen hiukan naiivi rukous ”Recordare” anoo:

Recordare, Jesu Pie
Quod sum causa tuae viae.
Ne me perdas illa die.

Talvela

Rukoilija muistuttaa Jeesusta kuinka hän, kurja syntinen, on Jeesuksen maailmaan tulon syy. Siksi hän pyytää ettei tuhoutuisi tuomion päivänä. Näin joulu on koko pelastushistorian lähtökohta, josta näkyy jo pääsiäinenkin ja koko maailman päätös, kun tuomari istuu tuomitsemaan.

Joulun ilon juhlan runoudesta löytyy myös requiemin kärsimysteema. Suorastaan viiltävän kauniisti teema kuuluu Bachilta peräisin olevasta joululaulusta ”Saavu Immanuel”.

Kun mun jo maailman yhteys katkee,
ystävät jättävät, hylkäävät mun,
kun siteet hellätkin raukee ja ratkee
pakenen silloin suojaasi sun.

Ja tuskan tullen
sä lausut mullen
oon ystäväs ja tahdon auttaa sua.

Lux aeterna

(Cimarosa, Requiem, GB 2008-2, Lux aeterna)

Lux aeterna luceat eis, Domine
cum sanctis tuis in aeternum,
quia pius es.
Requiem aeternam dona eis, Domine
et lux perpetua luceat eis,
cum sanctis tuis in aeternum,
quia pius es.

Alussa tuli maailmaan valkeus, Jumalan luoma. Jouluna valo kiteytyi tähdeksi, joka johdatti itseään ”Maailman valoksi” kutsuneen pelastajan luo.

Requiemin päätösosissa loistaa taas valo, Lux aeterna, jossa valo loistaa tuonpuoleiseen kirkkauteen.

Requiemin ja joulun lujin yhdysside on usko ja toivo hyvän Jumalan valosta ja kirkkaudesta.

(Pentti Kauppi)

SaveSave