Monet myöhemmin mestariteoksiksi tunnustetut sävellykset ovat alunperin saaneet nuivan tai ainakin välinpitämättömän vastaanoton. Toiset taas ovat heti kantaesityksessä saaneet osakseen suosion myrskyn mutta sitten unohtuneet.
Tigran Mansuryan (s. 1937 Beirut) sai 2011 valmiiksi Requiemin, joka on saanut monet kuulijansa hurmioon. ”Jumalainen sensaatio, kuunnelkaa tätä musiikkia, nauttikaa sitä, ja muistakaa marttyyrejä”. Näin kommentoi Joe Hoyek YouTubessa teoksen kuultuaan. Tulevaisuus näyttää kestääkö teos aikaa.
Armenian kansanmurha
Säveltäjälle Requiem on tapa muistaa oman perheensä ja kansansa synkintä historiaa. Mansuryan syntyi Beirutissa, jonne perhe monen muun armenialaisen tapaan oli joutunut pakenemaan kotimaastaan. Taustalla on Osmannien valtakunnan hajoaminen. Se synnytti väkivalta-aallon laajalti Lähi-Idässä ja Afrikassa. Armenialaisten kohdalla huippukohtana pidetään 24. 04. 1915 jolloin nykyisen Turkin alueella toteutettiin laaja murhaoperaatio. Siinä varsinkin armenialainen älymystö oli uhrina. Tuhannet saivat surmansa, ja tuota päivää seuranneessa karkotuksessa jopa satoihin tuhansiin nouseva määrä armenialaisia kuoli nälkään, tauteihin ja ryöstelyihin.
Tuo tapahtumasarja on edelleen kiistanalainen. Armenialaiset ovat vaatineet Turkkia tunnustamaan kansanmurhan ja pyytämään sitä anteeksi. Turkki kiistää syyllisyytensä ja väittää tietoja mm. kuolleiden määrästä liioitelluiksi. Turkin kielteistä asennetta pidetään jopa yhtenä esteenä Turkin mahdolliselle EU-jäsenyydelle, näin erityisesti Ranskassa jossa kansanmurhaa pidetään faktana.
Requiem
Tigran Mansuryanin suvusta monet perheet ja yksittäiset jäsenet olivat joutuneet myllerryksen uhreiksi. Kertomukset järkyttävistä tapahtumista säilyivät suvun piirissä. Säveltäjä itse ei ollut kovimpia aikoja kokenut, mutta aihe alkoi vaatia häneltä jotain konkreettista ”hyvitystä” tapahtumista. Hän sanoo pohtineensa ja valmistelleensa teosta yli 10 vuotta. Kolme erilaista aloitusyritystä raukesi ennen kuin hyväksyttävä muoto löytyi.
Yhtenä yllykkeenä oli sävellystilaus Saksasta. Münchenin kamariorkesteri ja Berliinin RIAS-kamarikuoro tilasivat suuren kuoroteoksen, jonka puitteisiin hahmoteltu teos sopisi.
Näin syntyi Requiem sopraanolle, baritonille, kuorolle ja jousiorkesterille. Kantaesitys kuultiin Berliinissä 19.11.2011 kapellimestarina Alexander Liebreich. Seuraavana päivänä konsertti myös radioitiin (kts. levytys).
Säveltäjä oli valinnut messun muodoksi eri kulttuurialueita koskettavan muodon. Teksti on puhtaasti latinalainen, mutta armenialaiset elementit on kirjoitettu nuotteihin. Erityisesti osat Kyrie eleison ja Agnus Dei kantavat musiikissaan armenialaista leimaa. Teoksen yleisluonne on hillitty, puhaltimet ja lyömäsoittimet puuttuvat. Messua leimaa enemmän hiljainen meditaatio ja suru kuin dramatiikka, joka vain Dies irae -jaksoissa on kuultavissa. Agnus Dei päätösosana häipyy hiljalleen kuin tyhjyyteen. Vaikka säveltäjän omat tunteet ovat varmasti usein olleet tuskaa ja ahdistusta, requiem ei syytä eikä kiroa menneisyyttä. Enemmän se vain muistaa ja kysyy: miksi?
Säveltäjän omat tulkinnat sisältävät myös huumoria. Häneltä kysyttiin, miten teos poikkeaa aiemmista sielunmessuista ja mikä siinä on armenialaista. Vastaus: ”Armenialaiset kuvat heijastavat kansan pyöreitä silmiä ja mustia kulmakarvoja, nämä piirteet säilyvät” (Aravat Dailyn haastattelu).
Requiemin armenialainen kantaesitys oli vasta 24.04.2015 Jerevanissa kansanmurhan 100-vuotispäivänä. Teoksen arvo oli kuitenkin tunnustettu jo aiemmin. 2014 Tigran Mansuryan sai valtiolta harvinaisen tunnustuksen. Säveltäjälle ojennettiin Armenian Tasavallan presidentin palkinto tunnustuksena erityisesti Requiemin säveltämisestä. Messu on ensimmäinen latinalainen sielunmessu Armenian musiikin historiassa.
Onpa levytys!
Diskofiili hankkii levynsä monin tavoin. Käyttää itse kaikkia mahdollisia kanavia ja sitten – käyttää lähimmäisiään välittäjinä. Mansuryanin levytyksestä kiitän maailmanmatkaaja Timo Saukkoa. Hän on tiettävästi trampannut nyt läpi koko Euroopan valtakunnat. Syyslomalla 2016 sarjaan tuli vielä tämä Armenia. Timo on ottanut sydämenasiakseen (yhdeksi niistä) requiem-kokoelmani kartuttamisen. Puheluita on tullut Islannista, Berliinistä ja monesta muusta maailmankolkasta: ”Onkos sulla tätä messua?” Ja niin löytyi yksi Jerevanistakin.
Eikä mikä tahansa tuote, tämä on erikoisuus! Levykotelo on hyvin ohutta mutta lujaa pahvia. Ulkoasu silmää hivelevä mutta – siitä puuttuu paljon. Ei mitään ”booklettia” eikä muuta kuin säveltäjän muutama sana teoksesta. Ei esittäjiä, ei teoksen osia eikä edes levyn tuottajaa tai numeroa. Aivan amatöörituote?
Jotain selviää kun kuuntelee messun. Vielä yksi yllätys, koko teos (46 min 09 sek) yhdellä raidalla. Yskimiset ja muut rapinat kertovat live-taltioinnista ja lopussa rajut aplodit. Eikä siinäkään kaikki. Lopuksi tulee Saksan radion kulttuurikanavan saksankielinen kuulutus. Taltiointi onkin tehty teoksen kantaesityksessä 2011 ilmeisesti Jerevanissa. Sehän radioitiin seuraavana päivänä. Kyseessä on todennäköisesti säveltäjän minibudjetilla tuotettu omakustanne.
Mutta haittaako se, puutteellinen pakkaus sisältää musiikkia joka voi kilpailla aivan parhaiden kanssa. Väkevä taustakertomus, säveltäjän syvä henkilökohtainen kokemus ja motivaatio, teoksen kansallinen merkitys ja – niin uskon – jossain vaiheessa kansainvälinen menestys. ”Jumalainen sensaatio!”
Tigran Mansurianin kotisivuilla kerrotaan, että Requiemin uusi levytys on julkaistu 17.3.2017, ja se sisältää asianmukaiset sisältötiedotkin.