Kahden jättiläisen välissä – Marc-Antoine Desaugiers

Koko länsimaisen musiikin saralla requiem on kapea linja. Siihen tutustuessa harrastajan kuva kuitenkin laajenee, kun vastaan tulee yhä uudestaan aivan outoja nimiä. Yksi tällainen ”uusi” säveltäjä on Marc-Antoine Desaugiers (1739–1793), ranskalainen vallankumouksen ajan ainakin Suomessa hyvin vähän tunnettu säveltäjä.

Jo yhteen Desaugiersin teokseen tutustuminen osoittaa, että kysymys on mestarillisesta säveltäjästä. Hän oli François Joseph Gossecin aikalainen, Gluckin ystävä ja oppilas. Näiden vaikutteet näkyvät ainakin suuressa Requiemissä, jonka partituuri on päivätty vuodelle 1785.

Desaugiers eli suuren osan elämäänsä Pariisissa ja oli varmasti tutustunut Gosseciin ja tämän sielunmessuun. Vaikutteet kuuluvat orkestraatiossa ja varsinkin Tuba mirumin teemoissa. Mutta kyse on todella vaikutteista, ei plagioinnista negatiivisessa mielessä.

Messun ja oopperan rajapinta

Desaugiers’n Requiem alkaa synkästi, todella ”de profundis”. Vasket, jouset ja rummut luovat kuulijan korviin kuoleman varjon laaksot. Mutta äkisti kaikki muuttuu, syvyydestä noustaan suoraan taivaaseen. Osat Te decet hymnus ja Exaudi orationem meam on kytketty yhteen, musiikki on kuin enkelten tanssi valtaistuimen edessä, sopraanot loistavat valoa ja kirkkautta.

Messun rakenne on aikaan nähden poikkeava. Mukana on myös graduaali. Osat Si ambulem ja Virga tua tuovat mukanaan elementin, joka sitten jatkuu loppuun saakka. Messu on suurten solistiosuuksien täyttämä. Bassolla ja tenorilla on häikäiseviä osia, Virga tua ja Quid sum miser huippuina. Usein puhutaan sielunmessuista rinnasteisina oopperaan (Verdi, Donizetti), tässä jälleen yksi. Voidaan aivan hyvin puhua aarioista oopperan tapaan. Teksti tekee näistä messun.

Dies iraen johdanto on järkyttävä, tässä on todellinen kauhun maalaaja. Sävy täydentyy vielä, kun mukaan nousee tuo oikein perinteinen gregoriaaninen Dies irae -teema. Se on Desaugiers’n itse värittämä. Sitä voi verrata myös Berlioz’n Fantastisen sinfonian finaalin Dies irae -versioon. Mikä väritys!

Desaugiers ystävystyi myös Christop Wilibald Gluckin kanssa. Tämä Dies irae tuntuu kantavan myös mukanaan jotain Gluckin oopperasta Orfeus ja Euridice. Matkallaan Manalaan Orfeus kohtaa raivottaret, tuon kohtauksen musiikissa voi olla Desaugiersin esikuva.

Requiem on eräiden tietojen mukaan sävelletty toisen ystävän, Sacchinin, muistoksi. Tietoa on vaikea yhdistää tämän kuolemaan joka tapahtui vasta vuosi Requiemin kantaesityksen jälkeen.

Vapaamuurarin requiem?

Poliittinen teos tämä ei myöskään ole. Desaugiers oli Gossecin tapaan ”vallankumouksen poikia” mutta vakaumuksen syvyyttä on vaikea arvioida. Ehkä revolutionäärisin oli Desaugiers’n Bastiljin valtauksen kunniaksi säveltämä kantaatti ”Hierodrame”, jossa säveltäjä lainaa jopa vallankumouslaulua ”Ah ça ira”.  Desaugiers’n suhdetta myös vapaamuurareihin on arvioitu, myönteisesti ja kielteisesti. Kiista on outo (vaikka Suomessakin juuri nyt ajankohtainen), kuuluivathan kyseiseen järjestöön monet huippunimet kuten Gossec, Pleyel, Cherubini, Meyerbeer ja Mozart sekä Haydn! (Ja Sibelius.) Säveltäjän poika, itsekin vapaamuurari, on vakuuttunut isänsä jäsenyydestä tuohon järjestöön.

Säveltäjien kytkentöjä erilaisiin ideologioihin voidaan tietysti tutkia mutta mikä on tuloksen merkitys musiikille? Wagner oli mitä ilmeisimmin antisemitisti, ei kai se vähennä hänen musiikkinsa arvoa. Sibeliuksen yhteydet kansallissosialistiseen Saksaan – missä sinfoniassa näkyy tästä jotain? Jossain yhteydessä kiista on ymmärrettävissä. Israelissa Wagnerin musiikki on tabu. Ongelma on kokijassa ja tässä se on ymmärrettävää.

Takaisin Desaugiersiin. Requiemin historiassa näen Desaugiers’n sijoittuvan kahden jättiläisen väliin. Takana on Gossecin valtaisa kuolinmessu, sen Desaugiers tunsi. Edessä muutaman vuosikymmenen päässä (1837) on Berlioz’n Messe des Morts. Tunsiko Berlioz Desaugiersin teosta? Aina mainitaan esikuvana Gossec, voisikohan se osin olla Desaugiers? Nuo rummut, ne tuntuvat viittaavan eteenpäin.

Desaugiersille kävi niinkuin Mozartille, Brucknerille ja monelle muulle. Hän kuoli tuoreiden nuottimerkkien ääreen. Poika, Marc-Antoine Madeleine, viimeisteli oopperan Lääkäri vastoin tahtoaan.

Messusta on yksi levytys Screen Shot 2013-04-08 at 15.22.36 (2008 livenä Pariisissa Eglise Saint Roch les 21 et 22 -kirkossa, PREMIER ENREGISTREMENT MONDIALE).

Kuuntele!
Kuuntele!

(Pentti Kauppi)

SaveSave