Millennium – silta olemattomuuden ja valaistuksen välissä

Philip Glass. Kuvalähde: Wikipedia.
Philip Glass. Kuvalähde: Wikipedia.

Millennium, vuosituhannen vaihtuminen toiseksi, herätti monenlaista kuohuntaa. Taitekohtaa lähestyttiin jopa primitiivisen taikauskon ja magian pelottavassa ilmapiirissä. Ennustukset kriiseistä ja koko maailman tuhosta saivat mediassa paljon tilaa.

Toisille millennium oli kuitenkin positiivisen luomisen lähde. Philip Glass (s. 1937) sai millenniumin merkeissä tilauksen laajasta musiikkiteoksesta Salzburgin musiikkijuhlille. Tuloksena oli 5. sinfonia joka yhdistää sinfonian ja sielunmessun kategoriat. Suurelle orkesterille, kuorolle ja solisteille sävelletty teos pyrkii ilmentämään koko olevaisuuden syntyä, kehitystä ja tulevaisuutta. Englanniksi käännetyt tekstit on valittu pyhistä teksteistä eri puolilta maailmaa. Intialaiset Vedat, Koraani, Raamattu ja monet vähemmän tunnetut tekstit kuvaavat, miten tyhjyys, olemattomuus saa muodon ja todellisen olemassaolon. Edessä on suuri Valaistus johon kaikki lopulta kulminoituu.

12-osaisen sinfonian 9 osaa Glass yhdistää ”Requiem”-otsikon alle. Tässä jaksossa kuvataan kosmoksen syntyä, ja elollisen luonnon kehitystä, kärsimyksen ja kumppanuuden vuorovaikutusta, kaikki tähtää kuolemaan. Toinen jakso ”Bardo” kuvaa juuri suurta taitetta menneen ja tulevan välillä, se on lyhyt, vain yksi osa. ”Tuomio ja apokalypsi”. Se muodostaa sillan tulevaisuuteen, kolmanteen tasoon ”Nirmanakaya”. Sen olemus on ”uudelleensyntyminen valaistuneen toiminnan ilmentymänä”. Viimeinen teksti on otettu intialaisesta Bodhicaryavatara-runoelmasta. Edessä on kärsimyksestä ja pahuudesta vapaa maailma.

Glassin sinfonian musiikki rakentuu säveltäjälle tunnusomaiselle pohjakuviolle, se ottaa kuuntelijasta suorastaan hypnoottisen otteen kantaessaan häntä kuvatun prosessin läpi. Glassin tuotanto on ehtinyt jo 10:een sinfoniaan, viides on ehdottomasti yksi huipuista.

Levytyksenä (Nonesuch 7559-79618-2, 2000) sinfonia on puettu juhlalliseen muotoon. Jokaisen osan teksti on painettu kalligrafisin koristeluin omalle erilliselle lehdelleen. 12 osiota on helppo lukea erikseen. Päällyksissä erottuvat tekstien alkukielet: arabia, kreikka, heprea, sanskrit… Jo levytyksen ulkoasu herättää uteliaisuutta ja odotuksia, joita itse sisältökään ei petä.

(Pentti Kauppi)