Patrik Vidjeskog – suurten esikuvien varjo

vidjeskog patrik
Patrik Vidjeskog. Kuvalähde: säveltäjän kotisivut osoitteessa http://www.kolumbus.fi/vidje/

Patrik Vidjeskog (s.1964) sai kimmokkeen requiemin säveltämiseen parilta ystävältään. Säveltäjä koki aluksi itsensä kyvyttömäksi näin suureen tehtävään. Olivathan niin monet suuret säveltäjät luoneet oman versionsa kuolinmessusta, tarvitaanko enää uutta ja olisiko hänellä riittävästi omaa sanottavaa?

Ohjelmalehtisessä säveltäjä kertoo kuinka hän supisti Dies iraen osuutta. Tarkoitus oli kirjoittaa messu sovituksen ja lohdutuksen teemasta, ei vihan ja kärsimyksen ennustuksista. Samalla hän kuitenkin tunnusti Sven David Sandströmin Requiemin ”Ur alla minnen fallna” tärkeimmäksi esikuvakseen Alfred Schnittken ohella. Sandströmin esikuvallisuus liittynee lähinnä musiikilliseen ilmaisuun, sen raa’an realistinen teksti ei ainakaan toteuta Vidjeskogin pyrkimystä välttää kauhuja.

Teoksen esityskokoonpano on Suomessa harvinainen. Kuoro, solisti (S), suuri vaskiyhtye ja rummut sekä urut. Vaskirequiemejä on toki sävelletty enemmänkin mutta ei Suomessa. Rautavaara on eri sarjassa.

Teoksen osat:

Vidjeskog

Introitus
Requiem aeternam

Sequenz:
Dies irae
Rex Tremendae
Lacrimosa

Offertorium
Versus; Domine Jesu Christe
Hostias
Sanctus
Agnus Dei
Lux aeterna
Libera me
In Paradisum

Säveltäjä arvelee että viimeisessä osassa, ”In Paradisum”, liikutaan ”vaarallisen lähellä” Faurén ja Brahmsin sävelkieltä.

Myös teoksen omistus näyttää askarruttaneen säveltäjää. Olisi luontevaa kiittää säveltämiseen innoittajia, Tomas Holmströmiä ja Rainer Holmgårdia, omistamalla teos heille. Mutta ”olisihan sopimatonta omistaa requiem eläville”. Niinpä Vidjeskog muistaa teoksellaan 2007 kuollutta ystäväänsä Jack Mattssonia (1954–2007). Yhteistyö Mattssonin kanssa jo opiskeluaikoina Sibelius-Akatemiassa oli luonut pohjaa koko hänen sävellystyölleen.

Kantaesitys Mustasaaren kirkossa 31.10, 2009 oli merkittävä tapahtuma suomalaisen requiemin kapeassa historiassa.

(Pentti Kauppi)

SaveSave