Clinton, Rabin, Arafat. Historiallinen kuva Valkoisen talon puutarhasta 1993. Kuvalähde: Wikimedia.org

Clinton, Rabin, Arafat. Historiallinen kuva Valkoisen talon puutarhasta 1993. Kuvalähde: Wikimedia.org

Rauha on hyvin vaikeasti määriteltävä termi näennäisestä selvyydestään huolimatta. Vielä vaikeampaa on sanoa, kuka tai ketkä ovat rauhantekijöitä. Ongelma tiivistyy, kun tarkastelee aihetta vaikkapa Lähi-Idän näkökulmasta.

Anwar Sadat (1918–1981), Egyptin presidentti, oli ammattisotilas ja poliitikko. Hän aloitti 1973 ns. iom kippur -sodan Israelia vastaan. Syyrian kanssa aloitettu hyökkäys sujui aluksi hyvin, mutta edes jotenkin kunniallinen rauha onnistui vain hyvien diplomaattisten neuvottelujen kautta. Presidentti säilytti kasvonsa ja muutti politiikkansa suunnan. Hän oli ensimmäinen arabijohtaja joka vieraili Israelissa 1977. Hän sai jopa pitää puheen Israelin parlamentissa, Knessetissä. Nobelin rauhanpalkinnon Sadat sai yhdessä Israelin pääministerin Menahem Beginin kanssa 1978. Siis rauhanmies. Marttyyrius kruunasi vielä sädekehän, kun presidentti murhattiin 6.10. 1981 juhlallisessa paraatissa omien joukkojensa edessä.

Yasser Arafat (1929–2004) on monille edelleenkin väkivallan ja erityisesti terrorismin perikuva. Mutta 1994 hänkin liittyi Nobelin rauhanpalkinnon saajien kunniakkaaseen joukkoon yhdessä Israelin Yitzhak Rabinin ja Shimon Peresin kanssa. Perusteena ns. Oslon sopimuksen pohjalta syntynyt sopimus Camp Davidin neuvotteluissa. Sopimuksen kätilönä toimi USA:n presidentti Bill Clinton. Arafat kuoli näennäisesti luonnollisen kuoleman 2004, mutta hänenkin kuolemaansa epäillään murhaksi. Ruumis on jo ainakin kerran nostettu haudastaan ja kuolinsyytä tutkitaan edelleen Pariisissa. Onko hänkin marttyyri?

Yitzhak Rabin

Kuvalähde: Israel Diplomatic Network

Näiden ongelmallisten rauhanmiesten joukkoon liittyi Israelin pääministeri Yitzhak Rabin (1922–1995). Hän oli maassaan suuri sankari. Hän oli johtanut maansa joukkoja legendaarisessa kuuden päivän sodassa 1967. Hän oli loistava puhuja ja poliitikko, jota arvostettiin sekä kotimassa että ulkomailla. Hän oli Israelin pääneuvottelija neuvotteluissa, joiden tulos toi em. kolmikolle rauhannobelin. Nämä neuvottelut sinetöivät myös hänen marttyyriutensa. Äärioikeistolainen uskonnollinen ryhmä leimasi hänet petturiksi. Hän oli suostunut sopimukseen, jonka mukaan Israel luovuttaisi ”pyhää maata vihollisille, arabeille”. Nuori kiihkoilija Yigal Amir ampui ”petturin” 4.11.1995 Jerusalemissa. Entiset vihollisetkin käyttivät Rabinista nimityksiä kuten ”partner of peace” (Arafat) tai ”fallen hero for peace”(Mubarak). Myös Amir sai kannattajansa. He pitävät häntä edelleen miehenä, joka yritti pelastaa Israelin.

Lament for Yitzhak

Romanialaissyntyinen, mutta Israeliin muuttanut säveltäjä Dov Seltzer (s.1932) näkee Rabinissa vain suuren rauhantekijän. Lament for Yitzhak saa alaotsikon ”A Requiem to a man of peace”(1998). Ja vielä sen alla säveltäjä puhuu ”Yitzhak Rabinin rakkaasta muistosta”.

Seltzer muistuttaa, ettei ”Lament” ole tarkoitettu musiikiksi uskonnollisiin menoihin, se on täysin maallinen teos siitä huolimatta että sen tekstit on otettu heprealaisista rukouksista ja Raamatusta. Hän viittaa myös erikseen siihen, että teos ei ole ”requiem” kristillisessä mielessä: heprealainen hautauskulttuuri ei sellaista tunne. Voitaneen kuitenkin puhua requiemhenkisestä teoksesta. Säveltäjä itse rinnastaa teoksen viisi osaa eräiden requiemosien kanssa:

front-130_zps2bb8e04f1.EL MALEH RACHAMIM (Armollinen Jumala) vastaa rukousta Kyrie eleison.
2.YOM HADIN (Tuomion päivä) vastaa Dies irae -sekvenssiä.
3.HALLEL (Ylistys) vastaa Gloriaa (ei requiem-osa).
4.KINA (Valitus) vastaa Lacrimosaa ja
5.YA`ASE SHALOM (Rauhantekijä) vastaa osaa Dona nobis pacem (Anna meille rauha).

Seltzerin sävellys on suurimuotoinen: sinfoniaorkesteri, kuoro ja useita solisteja, joista tärkein on juutalainen kanttori. Hän antaa musiikille erityisen juutalaisen luonteen.

Neljännessä ja viidennessä osassa roolin saa rauhantekijä Yitzhak Rabin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun requiem- henkisessä teoksessa itse päähenkilö saa puheenvuoron.

Otteet ovat Rabinin puheesta Nobel-palkinnon jakotilaisuudessa 10.12.1994 ja lopuksi Rabinin viimeisestä puheesta murhaa edeltävänä iltana. Jälkimmäinen päättyy:

”Väkivalta kaivaa Israelin demokratian perusteita, se pitää tuomita ja eristää. Se ei ole Israelin valtion tie. Rauha edellyttää ponnisteluja ja kärsimystä. Israelilla ei ole tietä ilman kärsimystä. Rauhan tien on oltava etusijalla, ei sodan. Israelin kansa haluaa rauhaa, se tukee rauhanponnistuksia. Ja siitä minä kiitän teitä.”

Teksti on todella profeetallinen. Seuraavana päivänä Yigal Amirin ampumat laukaukset antavat järkyttävän sinetin pääministerin sanoille.

Rabinin puheen taustalla soi Mahler-vaikutteinen marssiteema, samalla surullinen ja rohkea.

Lament for Yitzhak on levytetty kantaesityksestä (Helicon Classics 02-9637, 1998). Mukana on myös DVD Rabinin elämästä.

(Pentti Kauppi)

Kuuntele!

Kuuntele!

SaveSave

SaveSave