Wolfgang Amadeus Mozart saavutti huipun kaikilla omana aikanaan tunnetuilla klassisen musiikin alueilla. Mozart sai myös paljon jäljittelijöitä, jotka idolistaan irti pääsemättä sävelsivät lisää Mozartia. Ilmiö kuuluu myös mestarin jälkeisissä sielunmessuissa.
Robert Moranin yllättävä idea on tehdä Mozartista requiemin sanoittaja. Requiemin lisänimi on ”Joutsenlaulu”. Suurten nerojen viimeisiä sanoja on tallennettu ja toistettu paljon, enemmän tai vähemmän autenttisina. Mozartinkaan sanoista ei ole välitöntä tietoa. Vaimo Constanze ja sisar Nannerl ovat niitä vuosia myöhemmin kertoneet.
Moranin Requiemin ensimmäisessä osassa kuoro laulaa:
”Sävellän Requiemiä itselleni.
Pysy tänään luonani”.
”Minulla on pitkään ollut kielelläni kuoleman maku”
Kolmannessa osassa ovat jäähyväiset:
”Voin aistia kuoleman tuoksun.
Ja nyt minun on mentävä.
Nyt minun on jätettävä taiteeni…”
Latinalaisesta tekstistä irtautuneiden sielunmessujen joukossa Moranin idea on ainutlaatuinen. Moranin mielestä requiem yleensä on ”etäinen tapa” ilmaista surua. Moran pyrkii kuitenkin tavoittamaan nykyihmisen liittämällä musiikkinsa AIDS-potilaiden kokemaan murheeseen. AIDS on Moranin mukaan ”päivän ahdistavin sosiaalinen katastrofi”. Suppea ”Joutsenlaulu” on pienen orkesterin ja kuoron keinoin luotu valituslaulu suureen suruun.
(Pentti Kauppi)