Evgeni Kostitsyn (s. 1963) muutti Ukrainasta Yhdysvaltoihin vuosituhannen vaihteessa. Hän oli saanut muuttoon kutsun amerikkalaisilta taidepiireiltä. Kostitsyn tunnettiin jo tuolloin rohkeana kokeilijana, joka pystyi yhdistämään vanhoja klassisia muotoja uusiin elementteihin omalla persoonallisella tavallaan.
Kostitsyn pyrkii luomaan teoksensa kokonaan itse jokaisella tasolla. Hän säveltää, valitsee tekstit, johtaa, tuottaa ja kustantaa. Hänellä on oma levy-yhtiö (CMK), oma orkesteri ja jopa elokuvayhtiö. Ukrainalaisesta taiteilijasta on tullut kapitalistisen yrittäjän prototyyppi.
Kostitsynin omalaatuisimpia teoksia on American Requiem I. Se nousee World Trade Centerin savuavista raunioista. Kostitsyn koki tapahtuman yhtaikaa amerikkalaisena tragediana ja maailmanlaajuisena kulttuurien yhteentörmäyksenä. Sielunmessussaan säveltäjä käyttää perinteistä latinalaista tekstiä (Introitus, Sanctus, Benedictus, Dies irae). Näiden lomaan ja rinnalle on sitten otettu hyvin erilaisia tekstejä jotka on sovitettu historiallisten hahmojen suuhun.
Abraham Lincoln (T) pelkää maansa puolesta, rahan valta vie sen turmioon, varallisuus keskittyy harvojen käsiin ja kansalaisilta riistetään heidän perusoikeutensa. Ajatukset on nostettu presidentin puheesta, jonka tämä piti Washingtonissa vähän ennen kuolemaansa.
George W. Bush jr yrittää terrori-iskun jälkeen rauhoittaa kansaa puheessaan (17.09.2001) kuvaamalla islamia rauhan uskontona, ”Islam is peace”. Bushin mukaan muslimeilla on amerikkalaisille korvaamaton merkitys. Heitä on kohdeltava kunnioittavasti.
Amr Moussa, Arabiliigan puheenjohtaja, tuomitsi jyrkästi arabeihin kohdistuneet hyökkäykset puheessaan (4.11.2001) Muslimit ovat uhreja, ei hyökkääjiä.
Erikoislaatuisin solistiosuus on Osama bin Ladenilla. Hänen tekstinsä on Koraanista (otteita suurista 9 ja 78). Ydin on pyhän sodan puolustus. Uskoville kaikki tulee Allahilta. Hänen puolestaan muslimi tappaa ja tulee tapetuksi. Uskollisille on palkintona Paratiisin puutarhat, kymmenet neitsyet ja täydet viinimaljat.
Kostitsyn ei tekstivalinnoillaan hae niinkään syyllisiä kuin erilaisia näkökulmia tapahtuneeseen.
Yksi korostus on kuitenkin ilmeinen. Amerikka ja amerikkalaisuus. Korkein ihanne on vapaus. Walt Whitmanin säkein Kostitsynin requiem julistaa:
”When liberty goes out of place
it is not first to go, nor the second or the third to go.
It waits for all the rest to go,
it is the last.”
Requiem päättyy kuoron laulamaan herkkään Herran siunaukseen.
Musiikissaan Kostitsyn nivoo yhteen suuren orkesterin, jazzin ja itämaiset elementit. Bush jr ja Osama saavat omalle kulttuurilleen soveltuvan taustan. Osaman ”aaria” huipentuu lopussa tunnelataukseen joka saa uskottomankin silmät kostumaan.
Kostitsyn omisti requiemin ”Irakin lapsille”. Levytyksen (CDK 015, 2002) tuotto menee kokonaisuudessaan sodassa kärsineiden irakilaisten lasten auttamiseen.
(Pentti Kauppi)