Diskofiili levytysten lähteillä

kirjastot.fi -sivusto on listannut www.requiem.fi-sivustomme musiikkialan kansainvälisten ja kotimaisten tietolähteiden joukkoon. Arvostamme huomionosoitusta! On aiheellista katsoa, millaisista lähteistä tiedostomme on koottu.

 

Perinteiset painetut aineistot

Levytysten omat teos- ja säveltäjäesittelyt

Lähes jokaisessa äänilevyssä (LP/CD) on ainakin jonkin verran selvitetty teosten taustaa. Erot ovat kuitenkin suuria. Joissakin on vain aivan perustiedot: teokset, säveltäjät, esittäjät ja ajankohta. Toisesta ääripäästä löytyy levytyksiä, jotka sisältävät jopa selvitystä teoksen tai teosten kulttuuritaustasta, näiden asemasta säveltäjän tuotannossa ja arvioita teosten merkityksestä. Esittäjien taustoja ja uria on myös kuvattu.

Harmonia Mundi Ocora 558580/1

114889543-2Esimerkiksi Grand Requiem Orthodoxe sisältää jo ulkoasultaankin arvokkaan lehtisen, jossa on tarkka selvitys ortodoksisen hautauspalveluksen historiasta ja erityisesti tämän vanhan kreikkalaisen version merkityksestä.

Taltiointitilanne Pariisissa kuvataan yksityiskohtaisesti ylilentänyttä suihkukonetta myöten. Liturgian teksti on kolmella kielellä, kreikaksi, ranskaksi ja englanniksi. Levytys on vuodelta 1982, siis LP-kaudelta, jolloin nämä bookletit olivat muutenkin näyttävämpiä.

Hiljaisuudesta nousi musiikki 2008Missourin Yliopiston tuottama ensilevytys F. J. Gossecin Sielunmessusta

on toinen kunniamaininnan ansaitseva. Laajan teosesittelyn, sen kulttuuritaustan ja säveltäjän uran selvittelyn lisäksi esitteestä löytyy päivämäärittäin teoksen kaikki esitykset vuoteen 1976 asti (31 esitystä osittain tai kokonaan). Levytys (LP) on vuodelta 1978.

Tämän levytyksen hankinnan vaiheita on selostettu tarkemmin kirjassa Hiljaisuudesta nousi musiikki, 2008, toim. Heikki Poroila, otsikolla ”Gossecin sielunmessun takaa-ajo”.

Suuret luettelot

HisMastersVoice
Klikkaa katsomaan vuoden 1899 Gramophone-katalogia! Lähde: British Library.

Kauan on julkaistu laajoja järkäleitä, jotka sisältävät tiedot levytetystä musiikista laidasta laitaan. Klassisen musiikin harrastajalle tärkeimpiä ovat varmaankin Gramophone, Diapason, Schwann ja saksalainen Bielefelder. Kustantajilla on usein myös omia painettuja katalogejaan. Näistä ainakin Naxos kannattaa mainita erikseen.

Luetteloiden käyttö on säilyttänyt edelleen asemansa vaikka osittain onkin tapahtunut marginalisoitumista. Koko, luettavuus ja hinta tekevät muut keinot kuluttajalle houkuttelevammiksi.

Suuret sanakirjat

Yleistietosanakirjojen kulta-aika alkaa olla ohi, mutta musiikin erikoissanakirjojen suosio säilynee pidempään. Näistä kaksi on ylitse muiden.

MGG, Die Musik in Geschichte und Gegenvart saksankielisellä alueella ja The New Grove englannin kielen alueella.

1156_musiikinhistoriaklemetti5026Ja omalla kielellämme luonnollisesti Otavan iso musiikkitietosanakirja 1–5 hakemistoineen on klassikko. Sen esiäiti Otavan Suuri musiikkikirja vuodelta 1959 oli ensimmäinen moderni kotimainen alan hakuteos.

Ja vanhempiakin toki on. Heikki Klemetin Musiikin historia vuodelta 1922 on esineenäkin koristeltuine kangaspäällyksineen kirjahyllyn kuningatar.

Erikoisuutena voidaan mainita The Guinness Book of Music. Sieltä löytyvät kaikki ”ennätykset” pisimmistä sinfonioista lyhimpiin oopperoihin. Sokeat ja kuurot säveltäjät, niin myös vanhimmat. Montako murhattua säveltäjää tiedät?

Tiedot ovat faktaa ja enemmän asiaa kuin muille aloille tyypillistä Guinness-viihdettä. Eri soitinten tulo musiikkiin ja niiden käyttö teosesimerkein on esitelty kiinnostavasti.

Kirjallisuus yleensä

Jos musiikkia käsittelevästä kirjallisuudesta täytyy poimia vain yksi requiem-aihetta koskeva, valinta on yksinkertainen ja helppo.

chase
Kirjaan pääsee tutustumaan Amazon.comissa.

Amerikkalaisen musiikin tutkijan Robert Chasen Dies Irae. A Guide to Requiem Music (2003) on ylittämätön. Suomen kielellä aiheesta on vain satunnaisia tekstejä, ei mitään laajempia esittelyjä. Kansainvälisestikin alue on hyvin vähän tutkittu ja esitelty.

Chasen monumentaalinen requiemkirja avaa lukijalle kerralla requiemin maailman. Alkupuolen laajassa katsauksessa esitellään sävellysmuodon juuret, kehitys ja eri tyylilajit. Kirjan tärkeintä antia ovat kuitenkin laajat teosesittelyt. Chase on tutkinut noin 200 requiemin partituurit, ja hän esittelee teosten rakenteen, esittäjistön, sävellysajan ja diskofiilin kannalta tärkeän tiedon levytyksistä.

Tällainen tieto tietenkin vanhenee nopeasti (onneksi!), Chasen ”None found” -merkintä levytyksestä voi olla myöhemmälle lukijalle väärä. Levytys onkin saattanut ilmestyä kirjan kirjoittamisen jälkeen.

Joskus myös huomaa, että Chase ei ole kuunnellut levytystä vaan puhuu teoksesta (esimerkiksi Kastalskyn requiemista) sellaisen partituurin pohjalta, jota levytys ei vastaakaan.

Kirjoittajalla on ollut arvovaltaisia avustajia erityisesti uuden kauden requiemtekstien avaamisessa. Yksi tämän tutkimuksen suurimpia hienouksia onkin, että se julkaisee latinalaisen tekstin ohella siitä irtautuvat tekstit. Tähän saakka ne ovat olleet varsinkin harrastelijan kannalta hajallaan, mutta nyt yksissä kansissa (englanniksi käännettynä!).

Reijo Pajamo & Erkki Tuppurainen, Kirkkomusiikki (Porvoo 2004, WSOY) on paras suomalainen lähde requiemmusiikkiin. Järjestelmällistä genre-esittelyä ei ole, mutta kirjasta selviävät tärkeimpien kotimaisten sielunmessujen säveltäjät, syntyajat ja myös suppea esittely.

Taas voidaan sanoa että onneksi tiedot ovat puutteellisia eikä requiemien säveltäminen ole loppunut: Sarmanto, Tammelin, Vidjeskog ja eräät muut vielä puuttuvat tästä teoksesta. Sivustomme pyrkii täyttämään aukkoja ja päivittämään tietoja.

Katolinen rukouskirja, Katolinen tiedotuskeskus 2011

katolinen rukouskirjaKatolinen rukouskirja sisältää rukoustekstit katoliseen messuun ja erilaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin. Latinankieliset tekstit on suomennettu, requiemtekstiä ei ole kokonaan, mutta pääosat ovat mukana. Kokonaisuudessaan requiem löytyy kirjan vanhasta painoksesta vuodelta 1949. Silloinen suomennos on luonnollisesti vanhentunut mutta auttaa kuitenkin ymmärtämään latinalaista tekstiä. Tämän laitoksen on julkaissut  Maunu Tavastin kirjallinen piiri (Julkaisu n:o 4  1949).

Musiikkikirjastot

LainaustiskiSuomalainen musiikkikirjastolaitos täytti hiljakkoin 50 vuotta. Musiikkikirjastojen avulla moni on saanut mahdollisuuden tutustua haluamiinsa partituureihin, soittimiin ja soittotiloihin ja aiheemme kannalta olennaiseen: levytyksiin kaikilta musiikin aloilta.

Musiikkikirjastoista saatetaan muistaa erityisesti suurten kaupunkien kirjastot monipuolisimpine valikoimineen. Mutta myös pienemmistä kirjastoista saattaa löytää aineistoa, jolla voi olla suuri merkitys harrastajalle. Alahärmän kunnankirjaston hyllystä löytyi aikoinaan kirja, joka vei minut amerikkalaisen levytysharvinaisuuden jäljille (ks. edellä mainittu ”Gossecin sielunmessun takaa-ajo” teoksessa Hiljaisuudesta nousi musiikki, 2008). Paljon riippuu kirjastonhoitajan harrastuneisuudesta, kuinka monipuolinen tarjotun aineiston kirjo on.

Internet

Tällä hetkellä eletään kaiken tiedonvälityksen ja tiedonkäsittelyn murrosaikaa, jota on verrattu kirjapainotaidon keksimiseen ja yleistymiseen. Edellä kuvatut tiedonhankintamenetelmät eivät ole kadonneet, eivätkä katoa, mutta nekin ovat joutuneet muuntumaan uuden digitaalisen maailman ehtoihin.

Requiemsivustot

Nettimaailman runsaudessa requiemaihe nousee esiin mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Pelimaailma ja jopa sarjakuvat ovat omaksuneet nimen. Musiikissa requiem on vallannut tilaa aina messuista rockiin saakka.

Perinteistä sielunmessua ja siitä nousevia levytyksiä esittelee ja analysoi laajimmin kaksi sivustoa.

Requiemsurvey.org

requiemsurveywww.requiemsurvey.org on hollantilaisen rehtorin, Kees van der Vloedin ja hänen avustajaryhmänsä valtaisa aikaansaannos. Sivusto esittelee (vuonna 2013) 3113 säveltäjää, jotka ovat säveltäneet sielunmessun tai useampia. Itse teoksia on dokumentoitu tätä kirjoittaessani 5025. Luvut ovat hurjia varsinkin sellaiselle joka tuntee lähinnä nämä tutuimmat, Verdin, Mozartin ja Faurén.

Sivuston kautta avautuu koko genren laajuus ja pituus. Esiin tulee lukematon joukko aivan tuntemattomia säveltäjiä, joiden teokset osoittautuvat kuitenkin mestariteoksiksi. Sivustoa päivitetään jatkuvasti ajantasaiseksi. Requiemsurvey.org on sikäli demokraattinen, että sinne voi lähettää omia tietojaan jos huomaa että (aakkosellisesta) luettelosta jotain puuttuu.

Sivusto pyrkii painottumaan latinalaisiin messuihin tai sitä lähellä oleviin teoksiin, joten se ei laajuudestaan huolimatta ole kattava. Hollantilainen sivusto on yhteistyössä toisen, espanjalaisen sivuston kanssa.

Requiemvision.blogspot.com

Requiemvision.blogspot.com toteuttaa samaa ideaa Vloedin sivuston kanssa. Ulkoasultaan se on näyttävämpi, värilliset levykansien kuvat ja tekstien väreillä erottaminen tekevät sivuista nautittavia. Requiemsurvey.org pitäytyy yksinkertaisemmassa formaatissa.

Requiemvision

Espanjalaisella sivustolla tehdään myös pidemmälle menevää toimitustyötä. Kun esimerkiksi meidän Hollantiin lähettämämme teostiedot ovat siirtyneet Espanjaan, niihin on lisätty uusia aihetta koskevia linkkejä. Ajoittain sivuja katsellessa kokee jo vähän ns. infoähkyä.

Diskofiilin kannalta nämä sivustot ovat korvaamattomia lähteitä, mutta tuleeko tietoa yhdellä kertaa liikaa? Se, joka on kerännyt kokoelmansa 40 vuoden perspektiivillä etsien ja etsien, yksi kerrallaan löytäen, voi kokea tilanteen mahdottomaksi. Mutta tilannehan on nyt toinen. Kaikkea ei tarvitse ostaa.

youtubeYou Tube ja eräät muut palveluntarjoajat tarjoavat musiikkia enemmän kuin jaksaa kuunnella. Mikä tietoa lisää, se tuskaa (ja iloa) lisää.

Musiikin postimyyntiliikkeiden sivustot ovat osittain edellisiin verrattavia. Niissä pääsee juuri siihen tietoon mitä nyt on tarjolla, uutuudet voi löytää näistä. Saksalaisella alueella johtava tietolähde voi olla www.jpc.de ja anglosaksisella alueella www.prestoclassical.uk.com. Näissä myös requiem on omana osastonaan, joten haku on helppoa ja tehokasta.

Mutta sitten on lukematon joukko vaihtoehtoisia sivuja – se suuri löytö voi tulla aivan yllättäen. Ja siinähän se paras nautinto on.

SaveSave