Vuonna 1998 amerikkalainen säveltäjä Richard Danielpour (s. 1956) kiinnostui maansa lähimenneisyydestä. Hän alkoi haastatella II maailmansodan, Korean sodan ja Vietnamin sodan veteraaneja. Järkyttyneenä hän joutui toteamaan kuinka täydellisesti hän oli omassa elämässään ja ajattelussaan sivuuttanut veteraanien kärsimykset ja kohtalot.
Haastattelijalle muodostui kuva veteraaneista joiden ”persoonallisuuden eheys” ja ”sydämen jalous” ylittivät säveltäjän oman sukupolven arvot. Tavallisesti on tuotu esiin vain sodista palanneiden traumat, huumeriippuvuuden ja psyyken ongelmat. Danielpour pyrki tuomaan esiin myös nuo positiiviset elementit.
Kokemus synnytti Danielpourissa tunteen kiitollisuudenvelasta, jonka hän päätti suorittaa omalla tavallaan. Syntyi sielunmessu, ”An American Requiem”.
Viimeistellessään partituuria esityskuntoon säveltäjä huomasi, että nimilehdellä tulisi olla selkeä omistus sen kohteelle. Omistuksen muotoilusta hän halusi kustantajan mielipiteen. 11. 09. 2001 hän soitti New Yorkiin ja sai puhelimeen kustantajan sihteerin. Tämä ei voinut kuitenkaan puhua soittajan ongelmasta, kiihtyneenä hän kertoi kuinka oli juuri ikkunastaan nähnyt toisen koneen törmäävän World Trade Centerin torneihin.
Seuraavina päivinä sielunmessun omistus sai muodon:
”To the memory of those who died in the wake of the tragic events of September 11, 2001; and the tribute to American Soldier – past, present and future”.
Kaikkien sielunmessujen omistusten joukossa Danielpourin omistus lienee syntynyt lähimpänä, suorastaan omistustapahtumien ytimessä. Tulevatkin sotilaspolvet huomioitaessa teosta voitaneen pitää jopa ”terrorismin vastaisen sodan” uhrien muistomessuna.