Klassisen latinalaisen requiemtekstin sävelsi ensimmäisenä Suomessa Sulo Salonen (1899–1976). Jo aiemmin hän oli säveltänyt katolisen jumalanpalveluksen messun pääosat, Missa a cappella (1957). Requiem valmistui 1962 ja kantaesitettiin seuraavana vuonna. Suurta tunnustusta saavuttanut teos oli omistettu ”Proelio defunctis”, kaikille sotiimme osallistuneille.
Erkki Salmenhaara esitti teoksesta kirkkomuusikolle harvinaisen arvion sanoessaan, että nyt Salonen oli l noussut suomalaisten säveltäjien eturiviin.
Kahdeksanosainen Requiem solisteille, sekakuorolle ja orkesterille on kuitenkin jäänyt unohduksiin. Valitettavasti myös levytys on jäänyt tekemättä.
Salosen suuri sielunmessu sai pian seuraajia. Bengt Johanssonin (1914–1989) ”Requiem, Missa ad defunctos caros” 1966 syntyi Yleisradion tilauksena. Teoksen esitykseen kuuluvat baritonisoolo, jousiorkesteri, kaksi kuoroa ja vaskipuhallinryhmä. Tyylillisesti messu edustaa aikansa uusinta tyyliä vaikka säveltäjä itse sanoo esittelyssään sen ammentavan ”mysteerinäytelmän naivistisesta realismista”.
Joonas Kokkosen (1921–2001) Requiem (1981) oli odotettu messu. Säveltäjä valmisteli sitä pitkään. Teos on omistettu säveltäjän edesmenneelle vaimolle, Maijalle. Kokkonen halusi poistaa messusta kaikki varsinaiset ”kauhuelementit”. Varsinkin ranskalaisten esikuvien (Fauré, Duruflé) mukaisesti Kokkonen jätti Dies iraen kokonaan pois. Libera me sisältää kuitenkin jo eräitä kauhuelementtejä, joita myös Fauré taitavasti käytti. Kokkosen messu on kaunis ja valoisa mutta se ei ole saavuttanut requiem-genressä samaa asemaa kuin ooppera Viimeiset kiusaukset omalla alueellaan. Muita suomalaisia latinalaista tekstiä käyttäneitä ovat mm. Erik Bergman, Kaj-Erik Gustafsson, Kyösti Haatanen ja Olli-Pekka Laakkonen.
Requiem in our time
Teoksellaan Requiem in our time Einojuhani Rautavaara (s. 1928) oli hakenut uusia muotoja requiem-genreen jo vuonna 1953. Rautavaara osallistui sillä Yhdysvalloissa järjestettyyn Thor Johnson Brass Composition Awards -sävellyskilpailuun. Teos on puhdas instrumentaalisävellys eikä osien nimissäkään pysytä klassisessa käytännössä.
”Credo et dupito”, uskon ja epäilen, on hyvin subjektiivinen valinta sielunmessun osaksi, vaikka maailmalla oli silloin jo aloitettu (Delius, Britten ym.) myös epäilevästi kriittisten messujen luominen. Mutta ehkä juuri persoonallisella ja rohkealla otteellaan Rautavaara voitti koko kilpailun.
Muita suomalaisia requiem-säveltäjiä
Lue myös erityisartikkelit seuraavista säveltäjistä, joiden requiem-teoksia ei ole vielä levytetty: