Italialainen Antonio Salieri syntyi Legnagnossa lähellä Veronaa vuonna 1750. Hän pääsi 15-vuotiaana Venetsiaan mm. Pacinin oppilaaksi ja muutti jo 1766 Wienin hoviin muusikoksi. Hovisäveltäjäksi hänet nimitettiin Gassmannin jälkeen 1774, Wienin italialaisen oopperan kapellimestariksi 1778 ja viimein keisarillisen hovin pääkapellimestariksi Giuseppe Bonnon (1710–1782) kuoleman jälkeen. Siinä virassa Salieri toimi aina vuoteen 1824–siis peräti 42 vuotta. Salieri kuoli Wienissä 1825 ja oli kuollessaan 75-vuotias.
Muita Salierin aikaisia muusikoita Wienissä olivat mm. Pyhän Tapanin kirkon kapellimestari Leopold Hoffmann (1738–1793 ) ja Joseph Eybler (1765–1846), hovin apulaiskapellimestari vuodesta 1804.
Tietenkään ei voida unohtaa Wolfgang Amadeus Mozartia, joka siirtyi Wieniin Salzburgin hovista 1781 ja ehti toimia Wienissä keisarien Joosef II:n ja Leopold II:n aikana vapaana säveltäjänä ja muusikkona kuolemaansa saakka 1791. Mozart kirjoitti isälleen Wienistä 1781: ”Kun Bonno kuolee, Salierista tulee hovikapellimestari.”
Keisari Joosef II huomasi tietynlaista kilpailua hovin päämuusikon paikasta ja tilasi molemmilta mm. lyhyen oopperan. Todellisuudessa Salierilla ja Mozartilla oli ystävälliset ja kollegiaaliset suhteet, vaikka heistä on tehdyissä yksinäytöksisessä oopperassa (Rimski-Korsakov 1897), fiktiivisessä näytelmässä ”Amadeus” (1979) ja elokuvassa (1984) toisin kuvataan.
Salieri oli ennen kaikkea ooppera- ja kirkkomusiikkisäveltäjä. Hän sävelsi teoksensa teemalla ”für Gott und meinen Kaiser”, Jumalalle ja keisarilleni. Sellaiset kuuluisuudet kuin Ludvig Beethoven, Franz Schubert ja Franz Liszt olivat hänenkin oppilaitaan.
Useimmilta eri aikakausien säveltäjiltä löytyy teosluettelosta ”requiem” eli ”missa pro defunctis”. Se on sävelletty tavallisesti jonkun merkkihenkilön tai tapahtuman muistoksi. Mutta muutamat säveltäjät ovat ajatelleet omaa kuolemaansa, kuten Antonio Salieri jo vuonna 1804. Hänen itselleen omistamansa requiem esitettiinkin säveltäjän hautajaisseremonioissa vuonna 1825.
Ei ole tietoa esitettiinkö tätä teosta myöhemmin. Käsikirjoitus nukkui Ruususen unta lähes kaksi vuosisataa. 1990-luvulla tsekkiläinen kapellimestari, huilisti Andreas Kröper sai kollegansa Milos Stedronin kautta vihjeen Salierin requiemista. Käsikirjoitus löytyi Moraviasta, Itä-Tsekistä, Kreivi von Haugwitzin linnan arkistosta.
Teos, jota Salieri kutsui nimellä ”Piccolo requiem” levytettiin vuonna 1996 Kröperin johdolla. Requiemin tekstiin ”Requiem aeternam dona EIS domine” oli Salieri ajatellen itseään muuttanut sanan EIS sanaksi EI – eli hänelle.
Ei ole tietoa onko Salierin requiemia esitetty Euroopassa koskaan. Kantaesitys puuttuu.
Ensimmäinen CD-levytys tehtiin siis 1996 tsekkiläisin voimin. Levyä voi saada ehkä vielä Prahasta. Merkki on SY 0008-2 131
Toinen CD-levytys on vuodelta 2010 Lissabonista. Salierin c-molli requiem on kirjoitettu solisteille, kuoroille ja orkesterille. Toisessa levytyksessä on mukana urut ja prahalaisten levytyksestä puuttuva requiemin osa ”Libera me”. Teoksen pituus temposta riippuen on lähes 40 minuuttia. PENTATONE classics PTC 5185 359
Salieri kirjoitti toisenkin requiemin vuonna 1820. Se jäi keskeneräseksi ja luultavasti hävinneeksi – kuka tietää.
(Pentti Ruokonen)