”Oikea” requiem on latinankielinen ja tarkoitettu lähinnä kirkolliseen käyttöön – näin moni ajattelee edelleenkin. Termin ”pseudorequiem” otti käyttöön saksalainen suuri musiikin tietosanakirja MGG (Die Musik in Gesichte und Gegenvart). Nimellä tarkoitetaan kaikkia niitä sielunmessuja, jotka eivät täytä mainitun ”oikean” requiemin tunnuksia. Rajat ovat tietysti liukuvia mutta joskus tuo termi on aivan erityisen osuva.
Ehkä pseudoin on Joseph Jamesin Requiem after J.S. Bach. Oikea ei ole edes tekijän nimi. Joseph James on salanimi, jonka taakse kätkeytyy kaksi säveltäjää. Francois James Brown (1925–2008) ja Stanley Joseph Seeger (s. 1930) pitivät valitettavana ettei suuri nero, J.S. Bach ollut säveltänyt sielunmessua. Miehet päättivät korjata puutteen ja sävelsivät requiemin Bachin omien kosketinsoitinsävellysten pohjalta. Musiikki on siis pohjimmiltaan ”aitoa” Bachia, mutta käyttötarkoitus on muuttunut.
Teoksen kaikki osat ovat vokaalimusiikkia. Teksti on otettu Thomas Luis de Victorian hautajaismusiikista Officium defunctorum (1605). Teksti on muuten sielunmessuissa tuttu, mutta keskelle on sijoitettu katkelma Jobin kirjasta, ”Valitus”.
”Versa est in luctum cithara mea”, ”Murhetta soi minun harppuni” (Job 30:31 ja 7:16).
Tässä on nyt siis sielunmessu, jonka yksikään nuotti ei ole sellaiseen yhteyteen alunperin tarkoitettu. Tulos on kaikin puolin kaunis ja aiheen luonnetta kunnioittava. Suurella J.S. Bachilla ei ole aihetta loukkaantua säveltäjäparin luvattomasta lainauksesta.
Aiheellisesti voi kuitenkin kysyä, mikä on kyseisen sävellyksen moraalinen oikeutus.
Muitakin vastaavia tapauksia on. Charpentierin Te Deumin alkutahdit palvelevat Eurovision tunnusmusiikkina aivan epäkirkollisessa yhteydessä. Beethovenin IX sinfonian ”Oodi ilolle” on nimetty ”Euroopan kansallislauluksi”. Händelin ”Largo” on muuttunut rakkauslaulusta surumusiikiksi. Tuskinpa myöskään Chopin ajatteli pianosonaattinsa surumarssia kaikkiin niihin yhteyksiin, joissa sitä on käytetty.
Todella hyvä musiikki kyllä kestää yllättävän hyvin moista uusiokäyttöä. Näin on Joseph Jamesin sielunmessun yhteydessäkin todettava. Kyllä J.S. ymmärtäisi kaksikon luovan leikin, niin arvelen.
Levytys ”Requiem after J.S.Bach”, BBM 1023, 1999.
(Pentti Kauppi)