Messa concertata da requiem – italialaista loistoa Saksasta

Giovanni+Benedetto+Platti+Platti
Giovanni Benedetto Platti (n. 1700–1763). Kuvalähde: Last.fm

Giovanni Benedetto (Battista) Platti (n. 1700–1763) syntyi Padovan lähellä, muutti Venetsiaan ja emigroitui 1722 Würtzburgiin, Saksaan. Varhaisimmat vaikutteet ja opetuksen Platti sai kuuluisilta Gasparinilta, Albinonilta, Vivaldilta, Lottilta, Benedetto Marcellolta ja tämän veljeltä Alessandrolta.

Platti oli kiinnostunut erityisesti soitinmusiikista, mistä ovat osoituksena lukuisat sellosonaatit ja 28 sellokonserttoa. Cembalo ja tuohon aikaan uusi fortepiano saivat myös osuutensa.

Saksassa säveltäjän työnantajana oli prinssi-arkkipiispa Johann Philipp Franz von Schönbron. Varakkaan piispan hovi tarjosi ilmeisesti hyvät työolosuhteet, koska Plattin tuotanto paisui hyvin laajaksi. Soitinmusiikin lisäksi hän sävelsi useita huomattavia kirkkomusiikkiteoksia niin kuin useimmat hänen aikalaisistaankin. Teosluettelosta löytyy mm neljä messua, Stabat Mater ja Miserere.

Plattin kirkkomusiikin huippua edustaa kuitenkin Messa concertata da Requiem vuodelta 1754. Se on sävelletty todennäköisesti Plattin suojelijan, piispa von Schönbronin hautajaisiin.

Orkesterille, kuorolle ja solistikvartetille (STBB) sävelletty teos on kauneudessaan italialaista huippua. Melodiat seuraavat toistaan katkeamattomana virtana alun Introituksesta päätöksen Lux aeternaan saakka. Dies irae on typistetty, siinä on vain johdanto ja Tuba mirum sekä Lacrimosa.

Mutta tämä musiikki. Tuba mirumissa ei ole yhtään puhallinta (eikä koko teoksessa muutenkaan). Pelkkä ihmisääni, lähinnä bassot, saavat aikaan tarvittavan dramatiikan. Osan lopussa vielä urut (organum) luovat kauniin rytmillisen pohjan jousille. Lacrimosa alkaa hiljaa ja tunteikkaasti, Pie Jesu Domine on sopraanon laulamana liikuttava rukous Vapahtajalle. Sekvenssin Amen on teoksen mittaan nähden laaja fugamainen, ei komeileva mutta arvokas. Plattin aikoja myöhemmin requiem alkoi saada oopperamaisia piirteitä. Tässä teoksessa Benedictus viittaa jo tuohon suuntaan. Sopraanon laulama teema voisi olla aivan hyvin rakkauslaulu toisin sanoitettuna. Kuoron esittämät päätösosat Agnus Dei ja Lux aeterna antavat messulle arvokkaan päätöksen.

Levytyksiä tästä mestariteoksesta on vain yksi (PAN NRG 5027 LP, 1984), CD-versiota ei ole ilmaantunut. Tämä Sergio Simonovichin johtama tulkinta kyllä sen ansaitsisi. Solistien ja varsinkin poikakuoron äärimmäisen intoutunut esitys tuo mieleen Cimarosan Requiemin Cantores Minores -kuoron tulkinnan Helsingissä syksyllä 1970. Sama loistelias musisointi ja myös teosten samankaltaisuus. Kumpikin teos (Cimarosa on noin 30 vuotta nuorempi) edustaa italialaisen kirkkomusiikin huippua. Iloa, kauneutta, hartautta! Ja vielä yksi yhtäläisyys. Kumpikin on sävelletty Italian ulkopuolella: Platti sävelsi Saksassa, Cimarosa Venäjällä Pietarissa ”siirtotyöläisenä”.

(Pentti Kauppi)

SaveSave