16.05.2013 me muut requiemhenkiset ja requiemeistä oman musiikkimme löytäneet kiitämme Martti Kilpeläistä ja kaikkia hänen toimintaansa osallistuneita korvaamattomasta työstä. Elämä jatkukoon myös tästä eteenpäin uusin innoituksin ja uusin elämyksin!
Doctor Verdianus Vihtiensis ludi causa
Jatkosodan ankeiden vuosien puolivälin tienoilla, 16.05.1943, näki Kilpeläisen perheessä päivänvalon poika, joka sai perusluterilaisen nimen Martti. Seuraavasta artikkelista ette voi lukea hänen elämänsä koko tarinaa, vaan lähestymme Martti Kilpeläistä hänen elämänkaarensa kolmesta pisteestä, jotka aivan ratkaisevasti ovat vaikuttaneet hänen uransa muotoutumiseen. Ja varmuuden vuoksi – että aidossa totuudessa pysyisimme – lähtökohdaksi otetaan sanatarkasti Martin omat kuvaukset noista kohtalon hetkistä.
Seuraavien kappaleiden laajat lainaukset ovat peräisin Vihdin Verdin omista kirjoituksista.
Antal Dorati ja Verdin Requiem
”Mitä tekisit jos voittaisit päävoiton lotossa? Tähän kysymykseen minulla on ollut vastaus valmiina jo parikymmentä vuotta. Minä ostaisin käyttööni ammattilaisorkesterin ja hyvän kuoron ja johtaisin Verdin Requiemin”, kirjoittaa Martti Kilpeläinen ja jatkaa:
Syykin on selvä. Agricolan päivänä 1968 Sibelius-Akatemian suuri kuoro lauloi Verdin Requiemin Radion sinfoniakonsertissa Helsingin Kulttuuritalossa. Unkarilaissyntyinen, maailmankuulu kapellimestari Antal Dorati johti. Päivä oli samalla hänen 62-vuotispäivänsä, joten uskaltauduin pyytämään häneltä nimikirjoituksen omaan partituuriini.
Mukanaolo esityksessä oli niin valtaisa musiikkikokemus, että sellaista en ollut ennen kokenut enkä todennäköisesti voi enää sellaista kokeakaan. Verdin verevä musiikki valloitti minut täysin. Olin kyllä aivan sattumalta ostanut teoksen pienoispartituurin Fazerilta jo syksyllä 1962.
Viikkoa ennen sotaväkeen lähtöä helmikuussa 1963 kuulin sitten teoksen ensikerran, enkä pystynyt kunnolla seuraamaan esitystä partituuristani.
Saint-Saëns löytyy Oulusta
1970-luvun puolivälissä käsiini osui oululaisessa musiikkiliikkeessä LP-levy, jonka kannessa oli teksti: SAINT-SAËNS REQUIEM MASS, World Premiere Recording. Kyseessä oli siis tuon sielunmessun ensilevytys. Ostin levyn ja ihastuin hienoon musiikkiin. Ihmettelin, miksi kukaan ei tunne teosta, eikä sitä koskaan kuule radiosta vaikka sinne toivomuksia olin lähettänyt. Lokakuussa 1993 käsiini osui sitten pariisilaisessa musiikkikaupassa teoksen pianopartituuri. Ostin sen ja ihmettelin yhä enemmän sen unohtamista.
Franz von Suppén Requiem kesken unien
Elokuun 21. päivänä 1991 asetuin konserttimatkalla Vilppulan Kolhossa sängylle odottamaan radion iltapäiväkonserttia. (Sen päivän suurin uutisaihe oli Gorbatshovin kohtalo Venäjällä). Ohjelmassa oli ilmoitettu olevan osia Franz von Suppén Sielunmessusta. Suppén tiesin originelliksi operettimusiikin säveltäjäksi. Requiem tuntui yllättävältä teostyypiltä.
Nukahdin ja heräsin, mutta onneksi kuulin teoksen lopusta muutaman minuutin ja kuulin myös, että ohjelman kappaleet oli valinnut Paavo Helistö. Mielenkiintoni oli herännyt ja soitin radioon ja sain Helistöltä levy-yhtiön nimen ja tilausnumeron. Soitin äänilevyliike Fugaan ja tilasin levyn, mutta levymerkki osoittautui niin harvinaiseksi etten ole saanut sitä vieläkään.
Aikani odoteltuani soitin taas Yleisradioon toimittaja Outi Paanaselle ja ehdotin tätä teosharvinaisuutta Suuret tuntemattomat -ohjelmaan. Hän soittikin ohjelmassaan lähes tunnin tätä Requiemiä, jolloin sain lähes koko teoksen kasettinauhalle. Hän myös faksasi minulle levykotelon tekstin, josta sain tietoa kappaleen kovasta kohtalosta.
Innostus muuttuu toiminnaksi
Monella muullakin kuin Martilla on elämässään ns. suuria hetkiä. Kaikilla niillä on kokijalleen korvaamaton merkitys. Toiset saavat kuitenkin kokemansa innoituksen muuttumaan toiminnaksi, joka siirtää kokemusta myös muille. Martti kuuluu tällaisiin henkilöihin.
Nuo edellä kerrotut kolme ”suurta hetkeä” ovat Martille henkilökohtaisesti ikimuistettavia. Me muut olemme päässeet niistä osallisiksi konserteissa, joissa nuo teokset ovat tulleet korvin kuultaviksi. Martin ura erityisesti requiem-tulkkina on käsittämätön. Seitsemän eri teosta ja kaikkiaan ainakin 69 ainakin esitystä, joissa on kuultu joko teokset kokonaan tai osia niistä (Lue lisää!). Esityspaikkoina ovat olleet Vihdin oman kirkon lisäksi mm. Temppeliaukion kirkko Helsingissä ja Turun tuomiokirkko.
Requiem on musiikkigenre, joka on säilynyt koko länsimaisen musiikin historian ajan katkeamattomana teos- ja esitysvirtana. Koko musiikin alueesta se on toki kapea mutta sanomaltaan syvä ja kestävä.
Requiemeistä tunnetaan yleensä vain harvoja, Mozart, Fauré ja Verdi lienevät tunnetuimpia ja eniten esitettyjä, ei vain Suomessa vaan muuallakin.
Martti Kilpeläisen toiminta on laajentanut ratkaisevasti tuota aluetta. Erityisesti Suppén ja Saint-Saënsin mestariteokset ovat hänen ansiostaan saaneet suomalaisen tulkinnan. Saint-Saënsin Requiemin yhteydessä on myöskin ehdottomasti mainittava tekstin suomentaminen. Erkki Pullisen laatima käännös latinasta suomeksi on antanut monelle mahdollisuuden kokea teksti ymmärrettävällä tavalla. Tämän voisi rinnastaa aivan luterilaisen reformaation herättämään henkeen.
Verdiä jokamiesluokassa
Verdin Requiem kuuluu tunnetuimpiin. Sen esittäminen vaatii normaalisti suuren kokoonpanon. Se ei taas Vihdin Verdiä haitannut. Hän teki teoksesta oman ”jokamiesluokan” sovituksen, ja niin se sopi myös Vihdin pikkukatedraaliin. Tuon tulkinnan kuullessani koin, että teos tuli tällaisena lähemmäs kuin tavallisessa suuressa tulkinnassa. Eivätkö Italiassakin kirkkojen tilat ole usein melko pienet, onko sielläkään aina ollut mahdollisuus suuriin kokoonpanoihin? Oliko se edes välttämättä säveltäjän tarkoitus? Teos on kuitenkin saanut useimmat esityksensä suurissa konserttisaleissa.
Näiden lukuisten sielunmessujen saattaminen esityskuntoon on vaatinut palavaa innostusta juuri tätä musiikin lajia kohtaan mutta myös kykyä innostaa muita ja päästä muiden kanssa yhteistyöhön. Niinpä esityksissä vilahtelee runsaasti muita nimiä kuten Matti Heroja. Tällaista toimintaa ei voi harjoittaa ilman laajaa verkottumista. Ja verkossa on myös keskus. Konserttiohjelmissa esiintyy usein myös nimi Tuula. Ehkä tärkeämpi kuin mikään muu. Tässäkö se lottovoitto?
(Pentti Kauppi)